Tarviiko sitä selitellä, jos isot pojat ovat vielä parran kasvun yllättäessä täysin lumoutuneita videopelien tuomasta satumaailmasta?
Mutta täytyy selitellä, jos ottaa peleissä kuonoonsa ja jos sattuu häviämään vedon, johon kuului pieni ylistysoodi kanssapelaajasta.
Alkuasetelmat. Viime keväänä alettiin Libben kanssa pelaamaan Pro Evolution Soccerissa – tai siis PES:ssa – jokaisesta maailman kolkasta kaivettujen seurojen välistä liigaa. 16 joukkuetta, 30 ottelua yhteensä jokaiselle joukkueelle.
Itse valitsin joukkueekseni jo 90-luvun lopulla suosikiksi nousseen Milanin FC Internazionalen. Silloin joukkueen riveissä pelasi kaikkien aikojen suosikkipelaajani, Ronaldo Luis Nazário de Lima – eli The Ronaldo. En ole koskaan ollut mikään jalkapallofanaatikko, eikä arvokisojen lisäksi tule katsottua hirveästi seurafudista, mutta aina kun Internazionale pelaa se herättää minussa jotain nostalgisuuden tunnetta.
Libbe valitsi aiempien pettymysten (Liverpool, Barcelona) jälkeen Manchester Unitedin, jonka rosteri sai konkreettisesti minut näkemään punaista jo pelkästään Christiano Ronaldon (aka A Ronaldo) takia. Mutta oliko Libbelläkin jotain suuria syitä ottaa juuri ManU joukkueekseen, sitä tuskin saamme tietää, ellei mies itse kommentoi tähän postaukseen.
Panos oli seuraavanlainen. Jos minun Inter olisi ManUn edellä 30 ottelukierroksen jälkeen, joutuisi Libbe kirjoittamaan minusta näytelmä-elokuva-käsikirjoittana jonkun kohtauksen ja pukemaan NHL:n komeimman pelipaidan päälleen AHK:n Turun reissulle. Jos Libben ManU olisi edellä, saisin laittaa päälleni ex-Rangerin, Scott Gomezin pelipaidan päälleni. Lisäksi joutuisin kirjoittamaan jonkun pienen jutun.
Erikseen oli vielä määritelty panos, jos toinen yltäisi mestaruuteen asti, mutta koska näin ei käynyt, olen unohtanut jo mikä se oli.
Itse kausi. Ottelut alkoivat molemmilla kangerrellen. ManU sai kuitenkin otettua muutaman tärkeän voiton tahmean alun jälkeen ja repi Interiin sen 10 pisteen eron. Interiä vaivasi lukuisat tasapelit, vaikka tappioita sinänsä ei tullut. Ero kärkeen kasvoi kuitenkin lähes 20 pisteen mittaiseksi.
ManU pelasi vahvaa fudista laitojen kautta, kun taas Inter puski mielummin keskeltä 16-rajan tuntumaan, jossa se pyrki käyttämään ykköshyökkääjiensä hurjaa tulivoimaa. ManU sen sijaan sai pääpelinsä toimimaan, jonka ansiosta joukkue pystyi kääntämään lukuisia tiukkoja otteluita aivan loppuhetkillä.
ManUn puolustus nojautui paljolti Rio Ferdinandin isännän otteisiin. Kun Riolta oli keltaiset täynnä, saattoi ManU olla aivan tuuliajolla seuraavassa ottelussa. Muuten puolustus toimi kuin Raipen lättysyöttö, sillä keskeltä puskenut vastustaja jäi usein Rion kokoaman muurin jalkoihin.
Interiltä sen sijaan ei löytynyt vastaavaa isähahmoa, vaan rotaatiomaisesti vaihtunut kokoonpano rikkoi joukkueen itseluottamusta. Ivan Cordoba ja Javier Zanetti olivat kuitenkin loistavia laittapakkeja, jotka hurjan kuormituksen takia väsyivät loppukautta kohden.
Jossain vaiheessa ManUlle tuli heikko hetki ja Inter pelasi sen 10 ottelua ilman tappioita. Ero kaveni pisteisiin ja taisi Inter jopa käydä edelläkin. Mutta kun kausi läheni loppuaan, kiristi myös ManU tahtiaan.
Viimeiset kierrokset oli kuin olisi kuunnellut CMX:n Parvatin tietäjää: jännittäviä hetkiä täynnä! Otteluissa nähtiin pilkkuja, punaisia kortteja, mokauksia, uskomattomia yksilösuorituksia, vahvaa joukkuepelaamista, lisäajalla syntyneitä maaleja, tolppalaukauksia, loukaantumisia ja kaikkea mitä jalkapallo – myös virtuaali – voi parhaimmillaan tarjota.
Result. Lopulta kävi niin, että ManUn loppukiri nosti joukkueen 2. sijalle. Taskuun jäi 30 ottelusta 66 sarjapistettä. Internazionale jäi kovassa taistelussa kolmanneksi, jääden 6 pistettä ManUsta. Pienet erot ratkaisivat loppujärjestyksen, ja oikealle miehelle paremmuus sitten lopulta ratkesi.
Ja koska hävisin vedon, laitoin päälleni Gomezin pelipaidan ja olin perjantai-illan se päällä Turussa. Kirjoitin myös jutun, jonka lupasin – se juttu on tässä. Ja koska tässä jutussa piti olla myös pieni ylistys, niin tulkoon se seuraavaksi.
Libbe on uskomaton pelaaja PES:ssa. Harvoin näkee pelaajia, jotka pystyvät tekemään niin hyökkäysvoittoisen strategian unohtamatta puolustusta. Hienoa nähdä, että joku voi nykypäivänäkin pelata virtuaalipelissä fudista, joka näyttää oikealta fudikselta: laitojen kautta keskelle, keskityksiä, alas pelaamista, kaukolaukauksia, pitkiä juoksuja, läpisyöttöjä, hyvää puolustuspelaamista ja etenkin peliä, joka tuo voittoja vaikka pelaisin hieman heikommin.
Jos jotain negatiivista saa sanoa, niin miehen hermot ovat aika usein pettäneet pilkulle saavuttaessa, mutta koska mies on myös ollut pitkässä juoksussa parempi, niin paras kai olla aivan hiljaa. Kritisoisin myös köyhästä maan kautta pelaamisesta, mutta kun sekin on kehittynyt uudelle tasolle jo uuden panoksen alla olevan kauden alkaessa, niin jätetään senkin parjaaminen tulevaisuuteen.
Loppusanat. Tässä oli meidän vetomme. Hauska, kiivas ja keskustelua niittänyt taistelu. Oli mukavaa, että kausi ei ollut ohi parissa päivässä, vaan se todellakin aloitettiin alkukeväästä ja se kesti aina heinäkuun alkuun saakka.
Ensi kerralla on asiat paremmin. Ja Libben sanoin: “Ensi kaudella on sitten sinisempää…”
