Viime kerrasta on aikaa, mutta hienoa palata penkin ääreen muistelemaan muutamia hienoja hetkiä viime viikkojen ajalta. Streethockey-jengini Atalan Hoki Klup pääsi Vilillä Kortilla lajin SM-kisoihin, joka pelataan 7.-8. elokuuta, eli tulevana viikonloppuna Kampin narikkatorilla.
Kesän kohokohtiin on toistaiseksi kuulunut parin viikon möksäreissu Kainuussa, ensimmäisten pesäpallomatsien näkeminen sekä illanvietto 60’000 Metallica-perheeseen kuuluvan hemmon seurassa.
- -
Sotkamon Jymy
90-luvun lopulla Sotkamon Jymy oli Suomen suurimpiä brändejä heti Nokian ja muiden jälkeen. Tavalliselle pulliaiselle aikajana viimeisten vuosien aikana on mennyt kutakuinkin “Jymyn mestaruudet, sopupeli-skandaali, lisää Jymyn mestaruuksia – ja väliin muiden yllätyksiä” – niin kuin karkeasti sanottuna.
Vierailu elämäni ensimmäisessä pesäpallo-ottelussa oli yllättävän hieno kokemus. Sitä voisi verrata siihen, kun ulkopaikkakuntalainen saapuu katsomaan Ilveksen ja Tapparan välisiä otteluita.
Tälläiselle Tampere-on-minun-maailmani-napa -kusipäälle pesäpallo saattaa näkemättä olla laji, joka tulee muutaman vuoden sisällä kuolemaan sukupuuttoon. Niin minäkin luulin – ainakin silloin pienempänä.
Mutta, kun pääsi sinne Kainuuseen, oikeaan vanhan ajan kunnon maakuntaan, niin ymmärsi kuinka iso juttu se siellä oli. Pääsin seuraamaan koko lajia hetkeksi aitiopaikalta, keskustelin leppoisasti ja myös vakavasti pesäpallosta ja suomalaisesta urheilusta pesäpallon ammattilaisen kanssa, joka oli erityisen kiinnostunut lajien välisestä kuilusta niin urheilullisesti kuin myös taloudellisesti.
Toisaalta, kun vietin aikaani Kainuussa, tuli mieleeni, miksi meillä on näin helvetin suuria ennakkoluuloja toisia lajeja kohtaan? Aikanaan Torinon olympialaisten aikaan kaikille suomalaisille – kyllä, yleistän! – iski curling-kuume, joka nyt on jo laskenut. Kun naiset aikanaan ensimmäisenä futisjoukkueena selvisivät arvokisoihin, näytettiin urheiluruudussakin vahingossa kuvaa naisten pääsarjasta.
Minä kävin pesäpallomatsista, ja kuten mua kuvailtiin: tälläistä etelänpoikaa, joka tykkää jalkapallosta ja jääkiekosta, alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan myös pesäpallo.
Kolme ottelua tuli siis viikon aikana nähtyä. Pääsin nauttimaan oikein hyvästä VIP-palvelusta ja Hiukan upeasta pesäpallo-pyhätöstä upeissa otteluissa. Oli hienoa huomata kuinka paljon yleisöä oli otteluissa, jopa enemmän kuin normi veikkausliiga-matsissa – ainakin tunnelma oli parempi, koska ihmisiä pelleilemässä puvuissaan ei näkynyt. Ja ainakaan sotkamolaisille ei tullut häpeän tunnetta, jos ulkasivat kannustaa näkyvästi omiaan.
Nähdyt ottelut:
14.7. Sotkamon Jymy – Oulun Lippo 1-0 (2-2, 3-2)
19.7. Sotkamon Jymy – Kouvolan Pallolyöjät 1-2 (0-2,5-4,0-1)
21.7. Sotkamon Jymy – Pattijoen Urheilijat 2-0 (5-3,7-0)
Ps. Äsken sanoin, että otteluissa kävi paljon porukkaa. Yllä olevat kuvat on otettu Sotkamo-Pattijoki -ottelusta, jota haittasi kylmyys ja sade. Silti, ihan kiitettävät yleisömäärät.
- -
Metallica @Pori, Kirjuriluoto
Vaikka olin nähnyt Metallican puolitoista kuukautta sitten Hartwall-areenalla, olivat fiilikset aivan katossa ja kropassa värisi ja tärisi, kun Ecstacy of Gold lähti laulamaan urkureista.
60’000 saunakaveria yhdessä Kirjurinluodon alttarilla olivat varmasti komea näky lavalta käsin, ja ainakin kentältä käsin tuntui, että ääntäkin riitti yleisön ja bändin välillä.
Kirjurinluodon keikka oli ehkä paras minkä olen nähnyt (2004 Olympiastadion, 2007 Olympiastadion, 2009 Harwall-areena) neljästä keikastani. Ensimmäistä kertaa ei tarvinnut kärvistellä istumapaikan kanssa, ensimmäistä kertaa oltiin ulkona.
Martta ja Kokkikin näyttivät viihtyvän ja näin kovan Metallica-fanin oli mukava kuulla, kun Kokki – jolla muuten pysyy rumpukapulat käsissä – kehui Lars Ulrichin asennetta ja tiukkuutta. Olisin uskonut kuulevani kritiikkiä…
Setlist:
Battery
Creeping Death
Fuel
Harvester Of Sorrow
Fade to Black
Broken, Beat And Scarred
Cyanide
Sad But True
One
All Nightmare Long
The Day That Never Comes
Master Of Puppets
Blackened
Nothing Else Matters
Enter Sandman
- – - – - – - -
Stone Cold Crazy
Motorbreath
Seek and Destroy
Setin ehdottomia helmiä olivat avausraitana kuultu äärimmäisen nopea Battery, Fade to Black – jonka kuulin ensimmäistä kertaa livenä, Broken Beat & Scarred – joka on tehnyt whereverimayroamit olemalla livenä huomattavasti tiukempi kuin levyllä!
Oli mukava kuulla All Nightmare Long ja Cyanide, koska Hartwallissa näiden tilalla kuultiin My Apocalypse ja The Judas Kiss – eli tältä osin meni mukavasti ristiin.
Master Of Puppetsista ei tarvitse sanoa mitään – se on jo liian kova pala nieltäväksi, mutta Blackened oli piristävä yllätys ja cover-biisi Stone Cold Crazy sopi Porin iltaan täydellisesti.
Seek & Destroy on jo sellaisessa asemassa, että keikoilla voi oikeasti odottaa sen 60 000 ihmisen laulavan sen tahdissa – huikea biisi, joka kuulostaa levylläkin vielä yllättävän freshiltä!
Metallica @ Kirjurinluoto, Pori 25.7.2009
* * * * *
