Maanantai 29. kesäkuuta – Perjantai 3. heinäkuuta,
Days 1, 2, 3, 4 … … 357, 358, 359, 360, 361, 362

Mitä voisin sanoa? Vuosi sitten oli vaikea uskoa, että päivä vielä vuoden päästä koittaisi.

Oli vaikeaa ajatella armeijasta mitään, koska tuskin kukaan tietää siitä maailmasta mitään ennen kuin sinne astuu – vaikka kuinka olisi kuullut kavereiltaan ja isiltään menosta vihreissä.

Viimeinen viikkoni kasarmilla oli upea, mutta mielettömän haikea. Tajusin, että tälle reissulle jää monta helvetin hyvää kaveria, joita ei tule näkemään enää koskaan, muuta kuin vahingossa. Ja niin se vain on, vaikka kuinka lupaillaan, että nähdään ja tehdään myös jatkossaa.

Mutta jokaisella on myös se elämä armeijan ulkopuolella. Ja jokainen on odottanut sitä kuin kuuta nousevaa.

Mun edelleen vaikeaa suhtautua mitenkään armeijaan. En tiedä olenko itse niin itsekäs ihminen, mutta monet asiat tuntuivat erittäin vastenmielisiltä ja oli jotain asioita, joita ei myöskään oppinut ymmärtämään – edes johtajana.

Toisaalta, koko vuoden setti reserviupseerikouluineen, johtajakausineen ja kaikkien väritysten ja kokemusten kanssa olivat niin upea kokonaisuus, jollaista on vaikeaa enää tulevaisuudessa kokea.

Suurin osa tuskin tulee saamaan yhtä helposti kavereita kuin sai armeijassa.

Vuosi oli hieno, mutta välillä tuntui, että aivan liian pitkä. On se vain hienoa olla jälleen kotona.

Hyvät rouvat, on hieno päivä aloittaa uusi elämä!